Olen selvinnyt edellisestä paniikista. Jotenkin onnistuin rauhoittumaan ja ajattelemaan, että kaipa se exä pitää lapsista hyvän huolen. Kai se nyt niitä rakastaa, vaikka exällä olisikin joku yhden miehen excursio elämään meneillään.

Tänään alkoi eroryhmässä tuntua kahdenlaista puristavaa tunnetta. Ensinnäkin, suuri ihastukseni M, oli ihan toisenlainen kuin viimeksi eikä meidän välillä ollut minkäänlaista yhteyttä. Miten voi taantua teinivuosiin, yli 20 vuotta taaksepäin ja pahoittaa mielensä näin paljon siitä, että joku lähes tuntematon pojankloppi ei olekaan minusta kiinnostunut? Ihan kuin tässä välissä ei olisi pitää avioliittoa ja lähes 20 vuoden suhdetta, joka on juuri päättynyt. Suren enemmän tämän uuden potentiaalisen ihastuksen menetystä kuin ex-mieheni. Ja tunne on täsmälleen samanlainen kuin niin monta kertaa ennenkin kun on nuorena ollut ihastunut johonkuhun saamatta vastakaikua.

Ryhmässä oli ihan paska fiilis. Nolottaa, hävettää ja sitten surettaa. Se M on ihana, niin tautisen komea, että ihan melkein kyynel tuli silmään, että en saa vastakaikua. Ja tämä tietty nolottaa niin paljon, että johan tässä alkaa kyynelehtimään viimeistään. Se on mua ainakin 5 vuotta nuorempi, pahimmillaan lähes 10 vuotta, joten hävettää, että edes katselen sen ikäistä. Vanha läski täti. Miten tämä näin kääntyi? Vielä pari viikkoa sitten ihastuminen oli hauskaa, siitä sai virtaa enkä huolehtinut toisen osapuolen tunteista. Ja nyt rämmin itsesäälissä ja menettämisen tuskassa, vaikka en ole mitään menettänyt kun en ole mitään saanutkaan. Ja eikö nyt pitäisi surra enemmän ex-miestä?!? En sure, se enemmän pelottaa mua.

Tästä tuli toinen puristava tunne. Iski ihan kamala syyllisyys. Mä oon ollu niin kypsä ja vittuuntunut kaikkeen, että oon kohdellu exää tosi huonosti. En nyt, vaan viimeiset, hm, 10 vuotta. Ei ehkä ihan niin kauan, 5 vuotta... Sekin on vituttanut, ettei se oo pistäny hanttiin. Mä oon lisänny kierroksia ja se on väistelly ja livenny pois paikalta. Ja mä oon ollu entistä vittumaisempi. Miten se ei oo jättäny mua aiemmin?

Aivan paska paska paska olo. Oloa ei myöskään paranna se, että työhaastattelut, joissa kävin, eivät johtaneet mihinkään. Sopii päivän teemaan.